Paakarin Pojat - SCH 2 (1 - 13)

Do dii, tästä pelistä ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Valitettavasti loukkaantumiset & muut syyt estivät sen, ettei saatu jalkeille parasta porukkaa. Puolet jengistä oli poissa. Tämä ei kyllä ole täysin syy siihen, että otettiin noinkin  pahasti pataan.

Alkulämmössä oli jengillä ihan hyvä fiilis & odotettiin ottelun alkua hymyssä suin. Huomattiin kyllä, että vastustajalla oli ainakin kolme kentällistä pelaajia & heidän alkulämpönsä oli "hieman" tehokkaampaa kuin meidän.  Lähdettiin otteluun kuitenkin ihan luottavaisin mielin.     

Tuomari puhalsi pilliin & sitten meitä setiä alettiinkin viemään oikein kunnolla. SCH tuli päälle, karvasi ylhäältä, lähti vastahyökkäyksiin terävästi, haki tyhjää paikkaa, syötteli & iski maaleja kovalla prosentilla. Oltiin jatkuvasti askel tai kaksi jäljessä. 

Eka erä vastustajalle 7-0 & peli olikin sitten siinä. Koetettiin jatkossa edes jollain tavalla laittaa kampoihin, mutta ei siinä, kuten numerot kertovat,  oikein onnistuttu.  Puolustus oli koko ajan vaikeuksissa & meidän hyökkäykset vastustaja katkaisi alkuunsa. Hyvä jos koko ottelussa saimme viisi vetoa kohti maalia tai edes sinne päin. Tokassa erässä Vallu sentään onnistui maalinteossa, mutta kun SCH takoi erässä kuusi osumaan, ottelu päättyi ennenaikojaan ajassa 27.38.

Juttelin pelissä vastustajan hyökkääjän kanssa, joka kertoi, että  heillä on kyllä kova tavoite nousta & oikea jengi sinne neloseen nouseekin. Jos me sinne oltaisiin jouduttu, olis kyyti ollu kylmää, ainakin tämän ottelun perusteella. Pelataan me vitosdivarissa, joka on meidän tasoiselle joukkueelle ihan oikea paikka. Hyvä ettei noustu.

Kiitos vaan kaikille pelaajille, jotka uhrasivat lauantaiaamunsa & tulivat kentälle. Toivottavasti kukaan ei tämän takia ollut peruuttanut mitään kauhean tärkeää. 

Erityiskiitos Jukalle & pojille, jotka kannustivat meitä & tekivät hienon plakaatin hallin seinälle "PAAPO VOITTAA...EHKÄ".